Iskä Ransulta lensi pallo Sipe pojalle, siihen on tottakai vastattava. Siispä Sipe kertoo seitsämän asiaa itsestään.

1. AINA VALMIS! Pienenä partiopoikana olen aina valmis kaikkeen menoon ja meininkiin. Kukaan ei pysty liikkumaan niin ettenkö minä sitä huomaisi. Varmistaakseni etten koskaan jää matkasta pois nukun yleensä emännän kenkien päällä. Matkalle lähdettäessä olen myös näppäränä poikana avannut kengän nauhat emännän tossuista valmiiksi. Luonnikasta reisua siis!

2. SUKKA ADDIKTIONI. Sukkia pitää ja saa kantaa (rajallisissa määrin), olivatpa ne sitten puhtaita tai likaisia. Tuoda, viedä, palauttaa, ulkoiluttaa, uittaa juomakupissa, piilottaa kukkapenkkiin ja pissata lopuksi päälle. Ne suorastaan huutavat laatikostaan minulle että "sinä sukkien suuri ritari, vie meidätkin parempaan paikkaan!"

3. UIMINEN. Se on turvallista niin kauan kun tassut ylettävät pohjaan, eipä siis kovinkaan pitkään näin lyhyeillä jaloilla. En niinkään perusta tuosta uimisesta, siinä nääs kastuu ja on siinä pieni hukkumisenkin riski. Olen myös kuullut vesihirviöistä jotka syövät pieniä hännällisiä göötti poikia, varsinkin jos niiden nimi sattuu olemaan vielä Sipe.

4. JÄLJESTÄMINEN. Aivan mahtavaa! Emäntä vetää ensin veristä sientä perässään ja tiputtelee pyykkipoikia matkalla, mielestäni tämä on erittäin hupaisa näky. Vielä kun mukaan lisätään muutama hyttynen ja hirvikärpänen saadaan emännän kädet heilumaan vimmatusti ja sekös minua naurattaa. Tämän huvituksen jälkeen minut otetaan autosta siinä uskossa etten tiedä yhtään minne se jälki tehtiin. Suoritan lapsellisen helpon jäljen seuraamalla pyykkipoikia ja saaliin löytäessäni minua kehutaan yltiöpäisesti voitteko kuvitella? Saaliin tapani mukaan piilotan syvälle metsään sillä aikaa kun emäntäni kerää pyykkipoikiaan pois.

5. NUKKUMINEN. Koitan tehdä sitä mahdollisimman usein pienissä pätkissä ja lähes tulkoon aina kun sänky on vapaa. Öiseen aikaan voin harmikseni todeta että isäntäpariskunta vie sängystä huomattavan tilan, mutta ei se mitään tähänkin on keino. Noin tuntia ennen kun herätyskello pamahtaa soimaan kiipeän sänkyyn ja rupean vimmatusti kuopimaan peittoa pois emännän päältä. Tätäkös tämä suuresti harmittaa ja jossain vaiheessa myös se luovuttaa ja nousee äreänä keittämään kahviaan. Silla aikaa minä kuoputan sopivan paikan sängystä ja heitän siihen pitkäkseni saanpahan edes tunnin nukkua rauhassa täydellä leveisyydellä.

6. MURISEMINEN JA HAUKKUMINEN. Peineksi koiraksi omaan ison äänen enkä juurikaan sitä säästele. mm. naapurin mummuun saa liikettä kun ensin vaanii nurkan takana kun hän kastelee kukkasia. Otolliseen aikaan kun hän nostaa kastelu kannun ylös kastellakseen ampelinsa haukun minä sen täydellä tohinalla pystyyn. Varsin hupaisaa kun mummu pelästyy ja saa vedet niskaansa.

7. RIKKARUOHOJEN KITKENTÄ. Tänä kesänä olen opetellut tunnistamaan yleisimpiä rikkakasveja. Ja hyvin ne jo muistankin välillä kyllä unohdan oliko voikukalla siniset, keltaiset vai peräti vihreät lehdet. Oikean kasvin kohdalla minua palkataan siitä että repäisen sen ylös maasta. Laiskoina aikoina käyn vain näyttämässä emänälle että täällä olisi orvokki tule nyppäämään pois ja anna palkka minulle.. vai olikohan se kuitenkin leskenlehti..

 

Do diin, se oli sitten siinä. Taidanpa heittää seuraavaksi pallon siskopuolelleni Xenalle katsotaan onko samoja piirteitä suvussa.

 

Tässä vielä vähän kuvia tästä päivästä. Käytiin Röllin, Nurun ja Sipen kanssa etsimässä kanttarellejä eikä ihan tyhjin käsin tultu takaisin.

Kaksi isoa pentoa jahtaa pientä kania..

Ja lopuksi käytiin ruokimassa hevoset jotka nauttivat vielä jonkin aikaa laitumella olostaan. Tässä Meku, tai oikeastaan enneminkin hänen takapuoli.

Ei ollut hevoset kovin kuvauksellisella päällä.