Tuo on varmasti saanut isomman luun kuin minä.. jos se olisi ollut pienempi olisihan se sen jo kerennyt syömään. On tainnut emänllä käydä paha moka. Antaa nyt isompi luu pienelle koiralle kun se olisi kuulunut minulle.. asiaan on saatava muutos..

Kokeilen ensin taktiikka numero ykköstä, eli kierrätän pikku poikaa marjapensaan ympäri noin kaksikymmentä kertaa.. jos tuon pää menisi niin sekaisin että tiputtaisi luunsa vahingossa..

Ei, tämä ei tunnu toimivan.. joko se vaihtaa suuntaa tai on muuten vaan viisi askelta edellä..

Mitäs jos hakisi talon reunalta vauhtia ja juoksisi hulluna sen perässä..tämä siis taktiikka numero kaksi..

Hiivatti kun se on nopea.. mihin se jo joutui niillä naurettavilla jaloillaan..

Mä en kyllä ala.. niveliäkin kolottaa jo.. eikö se nyt vaan voisi luovuttaa..kohta pääsee itku..

Takataskussa oli vielä taktiikka numero kolme mutta emäntä halusi käyttää oman oljenkortensa ja passitte minut sisälle aidan toiselle puolelle katsomaan kun tuo pieni mies söi luutansa..tai oikestaan minun luuta.. voisiko tämä maailma olla enää yhtään epäreilumpi..Ja niinkuin kuvasta näkyy aitakin on tehty niin isoksi etten millään pääse siitä ylitse..nyyh..

(pahoittlemme kuvien huonoa laatua mutta kun kuvauskohteet olivat äärimmäisen nopealla tuulella)